Uinnin taikaa

Juuri juttelin äitini kanssa "uintiurastani" ja siitä että miten tähän pisteeseen päädyttiin. Olen ollut kuulemma 2,5kk kun äiti on jo vienyt minua vauvauintiin. 1.2.1990 oli se päivä kun pääsin ensimmäistä kertaa veteen ja sen jälkeen ei ole ollut yli viikon taukoa, että en olisi käynyt uimassa. 

Olen ikuisesti siitä kiitollinen omille vanhemmilleni, että he veivät minua uimaan ja vedestä tuli luonnollinen elementti. Olin viisi vuotias kun opin uimaan kunnolla. Siitä hetkestä muistan, että lapsuuteni siisteimpiä juttuja oli veteen hyppiminen, kuperkeikat, sukeltaminen ja kaikki vesileikit. Oli se uimahalli kaverin kanssa, mökkiranta veljen kanssa tai veneestä pulahtaminen niin se fiilis minkä sain lapsena vedestä oli huikea! Mökkipäivät oli saunaan-uimaan-saunaan-uimaan.... koko päivän ja monta viikkoa putkeen. Kerran muistan, että kokeiltiin kuinka monta takaperin kuperkeikkaa ehtii tehdä puolessa tunnissa, ihan järjetöntä kieppumista se olikin ja taidettiin jaksaa vaan puolet ajasta. En vaihtaisi näitä uintihetkiä ikinä mihinkään. Meillä on täällä Suomessa niin hyvät puitteet uida, että jokaisen pitäisi saada kokea se riemu minkä minä olen vedessä kokenut. 

Uiskentelu muuttui jossain kohtaan harrastukseksi, joka vei mennessään. Harrastus, ystävät, kilpailemisen ylä- ja alamäet on kasvattanut minua ymmärtämään itseäni ja kehoani paremmin. Kyllä sitä uima-altaan pohjan kaakeleita ehti laskea, niillä kilometreillä mitä itse tuli joskus treenattua. Se veden palo meinasi kadota, joten oma kilpauinti loppui 16-17-vuotiaana. Olin aloittanut jo 15 (tai 14 en millään muista tarkkaa vuotta)-vuotiaana uimakoulun apuopena ja se oli hauskaa. Pikkuhiljaa opetustaidot kehittyivät ja tajusin kuinka mahtava fiilis on jakaa sitä veden riemua lapsille, joka minulla itse oli ollut. Annoin lapsille jotain mikä säilyisi heillä koko loppuelämän, taidon josta riittää niin paljon iloa ja samalla taito on halpa henkivakuutus! Pikkuhiljaa siirryin opettamaan vanhempia lapsia, siitä aikuisia ja viimeiseksi kilpauimareita. Yritin tuossa laskiskella, että kuinka monen ihmisen kanssa olen saanut tehdä töitä altaalla, en pystynyt laskemaan, mutta määrä on todellisuudessa varmaan muutaman tuhannen paikkeilla. Kunnioitan jokaista joka lähtee oppimaan uusia asioita ja on ollut ihan mahtihomma päästä tekemään tälläistä työtä! 

Itse nykyään lomalla hakeudun usein paikkoihin missä on meri. On se sitten uiminen, sukeltaminen, surffaaminen, vesijetteily, SUPpailu niin kaikki vesiurheilut on jees. Olen nyt hurahatanut kaikennäköisiin vesilajeihin ja valmis kokeilemaan mitä vain mitä liittyy veteen. Sukeltaessa kun painuu pinnan alle ja kaikki hälinä häviää ja aukeaa ihan toisenlainen maailma. Vesi on niin monipuolinen elementti ja sen mahdollisuudet on rajattomat. Oikeesti uinti on kivaa, jos se ei ole kivaa niin tehkää siitä itselle kivaa! 

-Laura Manninen/FitPit Oy