Mun vaikein valmennetteva - MINÄ

MOI! Täältä tää pesee. Postaus jota oon miettiny tekeväni sellaset 3 vuotta, tosissani oon miettiny oonko valmis tähän tän vuoden alusta. Ei ehkä helpoin teksti kirjottaa, ehkä sellanen teksti joka mun tarvii tehä, että voin taputtaa itteeni olkapäälle ja sanoa, että kaikki on ihan jees. 

Mä oon tuntenut itteni kohta 27-vuotta, mutta se miten mua pitäis valmentaa niin on pikkuhiljaa selvinnyt mulle. Ei varmaan koskaan täysin tuu selviimään millanen tyyppi oon, mutta joka päivä oppii jotain uutta. Mun ulkoinen habitus on käynyt pohjamudissa ja en enää ikinä koskaan halua sinne paikkaan. Oon ollut kilpaurheilija 10 vuotta uinnissa ja rytmisessävoimistelussa kisasin myös vuosia, mutta en oo voinu sanoa itseäni urheilijaksi ennen kuin nyt: Oon kuntoURHEILIJA! :) 

Mitä mulle sitten tapahtui?
Urheilu oli helppoa kun sinne vaan tuli mentyä, se kuului koulun kanssa viikko rytmiin ja thats it. Simppeliä. Ajattelinko koskaan urheilua: mitä tästä hyötyy? millainen olo mulla on treenien jälkeen? miten kroppani voi? EN. En koskaan ajatellut asiaa sen syvemmin vaan olin putkiaivo joka meni vaan :D Rytminenvoimistelu loppui kun uinti alkoi viemään niin paljon aikaa. Ennen uinnin lopettamista uin yhen vuoden jenkeissä vaihto-oppilasvuoteni aikana. Tän vuoden aikana treenaaminen ei ollut samalla tasolla kuin Suomessa, harjoitukset vähenivät... mutta ruoka kyllä maistui :D Host-perheen perus aamupala oli kokis ja pop-tarts (vehnä,sokeri,rasva-pommi), hyvä sokeri startti päivään. Se mikä oli Suomessa arkipäivää (vanhemmat tekemässä ruokaa ja tarkasti aikataulutetut treenit) oli kadonneet elämästä. Suomessa ei ollut enää odottamassa sama rakas uintiporukka ja valmentaja oli jättänyt valmentamisen, joka oli viimeinen naula arkkuun mun uimarin elämässä. 

Söin kuin urheilija, sitten söin ilman mitään järkeä ja ajattelua: ekat ruuat päivällisellä tai sokeria koko päivä. huoh. Tän lisäksi 17-kesäsenä LAPSENA alkoi tulla teinien maailma, piti päästä juhlimaan. Nuoruus on hauskaa ja kaikkien kuuluu se kokea, mä tykkäsin olla nuori. :D En kadu sekunttiakaan mun nuoruudesta koska se on ollut ihan uskomattoman upeeta aikaa. NIIIIN paljon muistoja ja niiiin paljon hyviä ystäviä :) Jos joku kysy mua messiin, olin kyllä messissä. Kyllä. Mulla oli vantaan hotellin kantispikkujouluristeilylle kutsu. Hymyilyttää nämä ajanjaksot. Mutta en ollut aikuinen, vaan olin ihan ajattelematon lapsi.

No joo. En osannut ajatella. Kaiken tän ajattelemattomuuden seurauksena mieltä alko painamaan oma fiilis omasta kropasta. Kroppa otti kyllä vastaan jokaisen lonkeron ja karkin. Se ei jaksanut ja ei ollut mieli tasapainossa, mutta se oli mahdoton työmaa. Oli vaikea hyväksyä miltä näytti, en löytänyt hirveästi kuvia itestäni tältä ajalta, koska ne oli aika nopeesti poistettu kuvien ottamisen jälkeen. Meiän suvussa aina sanotaan, että tää on geeneissä ja plaaplaa. Oikeesti, ei läski oo geeneissä. Okei jollain on hitaampi aineenvaihdunta ja joutuu tekee töitä vähän erilailla, mutta ei se silti oo geeneissä. Oon ehdottomasti sitä mieltä, että millään muulla ei ole väliä kun sillä, että viihtyy oman kehon sisällä, koska sieltä ei pääse pois. Mä en todellakaan viihtynyt siinä kropassa, se tuntui vieraalta ja en pystynyt sitä hyväksymään. Jokaisen kroppa kuuluisi olla koti ja palatsi, jota pitää arvostaa, vaalia ja hoitaa. 

Oon valmentanut koko tämän ajan uimareita, kohta 10-vuotta. Oon koko ajan ollut mielestäni hyvä valmentaja, tiedän mitä se vaatii, että pystyy saavuttamaan omat unelmat ja haaveet. En oo osannu valmentaa itseäni ja mulla ei oo ollu selkärankaa yhtä paljon kuin valmennettavillani. Nyt voin sanoa, että olen saanut muutettua suunnan siihen suuntaan minne haluan. Pitkästä aikaa on onni olla minä ja asua tän kropan sisällä. Muiden valmentamisesta vielä, että voin todellakin nyt sanoa, että TIEDÄN MITÄ SE VAATII. Mä oon kulkenu sen polun, oon käynyt pohjalla ja noussut sieltä. 

Viime kesänä tapahtui, ehkä se lopullinen muutos. Viime kesään mennessä olin kuitenkin jo 15 kiloa tiputtanut siitä pahimmasta hetkestä, mutta tekemisestä edelleen puuttui balanssi. Viime kesän jälkeen treenaamisesta tuli säännöllistä, ruokailut muuttui ja kaikkeen tähän löytyi jonkinlainen tasapaino. Tän vuoden tammikuussa päätin, että lähen kokeilemaan triathlonin ensi kesänä ja päätin kokeilla vielä erilaisempaa suhtautumista ravintoon. Tammikuun jälkeen lisäaineeton ruokavalio on ollut testissä, ruokaa syön 4-6 kertaa päivässä, mutta se on proteiinista, hyvistä rasvoista ja vihreistä koostuvaa puhdasta ruokaa. Mun kroppa kiittää ja mieli! Valmisruoka osasto jää kyllä mun elämästä lopullisesti. 

Tänään mulla menee päälle 9 luokan itsenäisyystanssien mekko ja pystyn juosta 30km jos haluan. 5 vuotta kehonkoostumusmittausta miettineenä hyppäsin sille vaa'alle ja oon ihan terve :D Ruoka ja liikunta on ollut mun sanat onneen, eikä se oo niin vaikeeta sen alun jälkeen. Pitää vaan alkaa pikkuhiljaa tekemään muutoksia. Viime kesästä on kymppi lähtenyt vaalta vaikka nyt pyrinkin pysymään pois sen päältä ja keskittyä vaan omaan oloon.

Voin sanoa, että oon vihdoin oppinut tuntemaan tän valmennettevan. Se vei hetken, mutta tän takia uskonkin, että oon päivä päivältä parempi valmentaja ja ihminen. Miksi oon halunnu jakaa tän teidän kanssa on se, että jokainen meistä pystyy ihan mihin vaan. Ensin pitää haluta enemmän kuin mitään muuta, sitten uskoa ja toimia. Jos edes yksi ihminen, joka taistelee tällästen asioiden kanssa saa tästä hipun energiaa omaan tekemiseensä niin tää oli kirjoittamisen arvoista. Itse en olis pystynyt tähän ilman artikkeleita, läheisiä ja monia pienen pieniä asioita; kaikki tuki on tarpeen. Tiedän myös miltä urheilu ja ravinto tuntuu kropassa, ei tarvitse vain toitottaa sitä muille itse ymmärtämättä. 

Oman fiiliksen takia ja sen vuoksi, että tää on ollut niin hieno matka niin oon laittamassa syksytä painonhallintaryhmää kasaan yhdessä FitPit:n Miran kanssa. Olisi mahtavaa päästä auttamaan muita tällästen asioiden kanssa. Pysykää kuulolla jos elämäntaparemppa kiinnostaa. 

Voimahaleja ja aurinkoa kaikkien päivään!

Tässä pieni aikamatka kuvien mukana mun historiaan:
(Pahoittelut huonosta laadusta mutta tosissaan näitä kuvia ei oikein meinannut löytää..)

Tää on jotain kammottavaa katsoa näitä! vuodet 2008-2014

Tää on jotain kammottavaa katsoa näitä! vuodet 2008-2014

Vuosi 2016 ja täynnä tarmoa :)

Vuosi 2016 ja täynnä tarmoa :)