Minä ja mun yrittäjyys

Tänään päätin kirjottaa jostain ihan muusta kun uinnista. Oon tänään nauttinu mun vapaapäivästä maatalon maisemissa ja 30litraa kerätty mustikoita. Tuolla metsässä ehtii kyllä pohtia kaikkea elämän ja kuoleman välillä. 

Miten mä päädyin yrittäjäksi?

Monen monta läheistä ihmistä niin sukulaista ja kaveria sanoo, että mä oon aina kiireinen ja mua ei ikinä näy. Oon monesti ottanu tästä hiukan itteeni. Tää päivä kyllä todisti mulle itelle, että miks musta tuli yrittäjä miks oon niin "kiireinen". En oikeesti osaa olla paikallani vaan oon paljon onnellisempi kun teen ja touhotan. Sanotaan, että välillä pitää vaan olla. MIKSI? Mun olemiseen riittää kun saan päivässä oikeesti puolen tunnin breikin illalla tai tänään pidin taukoa mustikka-hommista ja istuin mättäällä vartin ja pulahdin uimaan. Se pieni hetki riittää mulle, ne pienet hetket opettaa mua arvostamaan elämää. Pysähtyminen on jees, mutta ehkä mä en oo niinkun monet muut, sen pysähdyksen ei tarvii olla pitkä. Pysähtyminen on mulle sitä, että pääsee pieneks hetkeks pois normaalista arjesta. 

Mä en kaipaa sohvalla löhöömistä ja telkkarin kattomista. Se ei vaan oo osa mua. Jokapäiväinen kyläily ja kahvipöydän ääressä istuminen on silloin tällöin kivaa, mutta jokapäiväistä kahvittelua en vaan hallitse. Jos joku pyytää mua tekemään jotain, harvemmin siitä kieltäydyn, jos kieltäydyn niin se on useimmiten siksi, että on vaan jotain muuta hommaa. Monen monet synttärit, mökkireissut ja reissut oon järjestänyt huvikseni, koska järjestely ja touhottaminen on kivaa. Etenkin sellanen tekeminen, mikä antaa muillekkin jotain niin on itelle tärkeetä.

Mä en oo ikinä nähny itteäni yrittäjänä. Mua ehkä "skidisti" painostettiin 2,5-vuotta sitten laittamaan toiminimi pystyyn ja sitä myötä pikkuhiljaa kypysyny tähän hommaan. Nyt nään tän kuitenkin just mun juttuna, pääsen touhottamaan ja toteuttaman itseäni, vielä alalla mitä rakastan koko sydämestäni. Märkärätti tulee varmasti vielä päin näköä monesti tässä hommassa, mutta uskon todella, että tää kaikki on sen arvosta! 

Kaikki tutut ja läheiset, pyydän isosti anteeksi, jos tunnun kiireiseltä! Sitten soittakaa mulle ja sanokaa se, mä lupaan korjata asian. Meen vaan välillä aika täyttä hönkää ja hönksötän niin ei aina osaa ajatella kaikkea. Tiedän kuitenkin sen, että tuun aina olemaan hönskö niin huonojen ja hyvienkin puolien kanssa. Vapaapäivänäkin en vaan suostunut lopettaa keräämistä ennenkun on 3 ämpäriä täynnä mustikoita, vähän se meni taas suorittamiseksi! :D Tykkään olla tällänen ja aion olla tulevaisuudessakin!