Laatu korvaa määrän

Siis mä en vaan käsitä tota altaan takomista!! 

Nyt kaikki kanssa valmentajat, uimarit ja itsenäiset treenaajat haluan kuulla teiän mielipiteitä ja perusteluita siihen, että miten tehdään hyviä uimareita tai urheilijoita? Mikä siinä on kun jengi vaan ui ja ui ja ui? Mua kauhistuttaa kuunnella tarinoita siitä kuinka 7-10km on päivässä perusreeni (aamu+iltauinnit) ja tätä 6 päivää viikossa. Miks mä haluun kirjottaa tästä? Oli tässä takaperin yks vanhempi, joka kertoi mulle, että valmennan päin sanonko mitä. Kaikella kunnioituksella, mutta kyseisen lapsenkin sekunteissa olisi vaikka ja kuinka paljon pois otettavaa!! 

Ne, jotka on pitkän matkan uimareita ymmärrän, että kilsat on tehtävä jossain kohassa, mutta tarviiko se oikeesti kaikki olla altaassa? Mun lähestymistapa treenaamista kohtaan on aina ollu se, että ei se kilsojen takominen tee tulosta. Mä treenautan monipuolisesti, yritän löytää viikottain uusia näkökulmia altaaseen ja sen ulkopuolelle. LIIKUNTAAN! Jos joku haluaa uittaa lapsilta ja nuorilta pois uinnin ilon niin siinähän tekee, en ole kyseistä tapaa tuomitsemaan! MUTTA kaikki voisi miettiä keinoja, joilla saadaan harrastaminen jatkumaan teini-iässä; keinoja, jotka tasapainottavat koko kropan hyvinvointia ja keinoja jotka opettavat lasta ja nuorta liikkumaan. Pelkkä kilometrien määrä altaassa ei mielestäni tue mitään näistä kolmesta. 

Mitkä mun tavotteet on valmentajana mun uimareille? Näin nopeasti ajateltuna tässä terävin kärki:
1. Löytää liikunnanilo
2. Opettaa miten liikutaan ja miten oma kroppa toimii
3. Kasvattaa luonnetta, pettymyksiä, iloja ja suruja...
4. Opettaa lasta kunnoittamaan elämäänsä. Monella ei oo tällästä mahista! Oikeesti ei oo!
5. Valmentaa uimaan niin pirun kovaa. 


Mulla oli muutama viikko sitten tuuraaja valmentamassa ja Laittoi perään viestiä, että tulen milloin vain tuuraamaan uudestaan. Kertoi lasten kunnoittavan todella hienosti. Se uskomaton kunnoitus mikä lapsilta tulee on peräisin sieltä, että kaikki ovat ensinnäkin kasvatettu hienosti ja kaikilla vanhemmat tukee harrastusta. Mutta myös siitä, että valmentajan ei tulisi antaa lapsille tilaa olla epäkunnoittava. Kunnoitus valmentajaa kohtaan on tärkein asia. Rajoja ja rakkautta mukaan treenaamiseen. 

Mä ite en ole ikinä ollu sprintteri, enkä usko että musta olis sellasta tullutkaan. Olisin voinut olla parempi. Mua ei ikinä opetettu olemaan räjähtävä ja nyt olen viimeisen 6kk alkanut treenaamaan sitä ominaisuutta. VAIKEETA NIIN VAIKEETA! Jokainen oppii vetämään pitkää matkaa, mutta en usko, että musta tulee ikinä mikään supernopea vaikak kuinka treenaisin. Lapsena tulee kehittää monipuolisesti kaikkia mahdollisia osa-alueita, tehdä niistä kaikista mahdollisimman vahvoja. Varhaisteinin pitää uida kaikkia lajeja ja treenata kaikkea mitä mieleen juolahtaa. 

Mun motto onkin, että jokainen toisto, käsiveto, potku tai liike olisi harjoituksissa tarkoituksellinen hallittu ja mietitty. Ei ole mitään ideaa uida aivot altaan reunalla 6 kertaa viikossa ilman ideaa. Pieni lapsikin nauttii harjoittelusta aivan erilailla kun hänelle perustellaan miksi mitäkin tehdään. Omalla kohdallakin tiedän, että kun treenin suunnittelee miettii ja valmistelee saa treenistä irti aivan erilailla. Pyydänkin, että tehkää asoioita ajatuksella. 80% ajasta pitäisi tehdä aina miettien ja kehittäen jotain ominaisuutta, höntsää se loppu. 

Nauttikaa treenistä, tehkää mielummin vähän ja kunnolla kun harmaata kuraa viikosta toiseen. nauttikaa siitä mitä teette, kokeilkaa uutta ja haastakaa itseänne. LAATU TODELLAKIN KORVAA MÄÄRÄN!